lauantai 17. marraskuuta 2012

Pitkän aikaa lempiruokani on ollut munakoiso, eri lailla valmistettuna. Rakkauteni munakoisoa kohtaan syntyi asuessamme Roomassa 2006. Tuolloin päätin kokeilla jotain paikallista herkkua, Italia-keittokirjan avulla. Päädyin tekemään mozzarella-munakoisovuokaa ja se oli taivaallista. Munakoiso oli onnistunut valloittamaan minut. Olisin voinut tehdä tätä vuokaa, vaikka joka päivä, mutta vähitellen muu perhe alkoi kyllästyä siihen. Itselläni into säily, ja vähitellen aloin kokeilla erilaisia respetejä munakoisoista.

Munakoiso on monivuotinen kasvi, jota kuitenkin viljellään yksivuotisena. Suomeen munakoisot tuodaan pääasiallisesti Hollannista ja Espanjasta. Munakoisojen kasvattaminen onnistuu toki Suomessakin. Minulla on jo kahtena kesänä ollut projektina kasvattaa munakoisoa. Ensimmäisenä kesänä lähdin kasvattamaan ihan siemenestä, ja luulen että olin hieman myöhässä, sillä taimi ei ehtinyt kuin kukkia. Tosin kukka oli itsessään jo kaunis parvekkeella pidettäväksi. Viime kesänä ostin valmiiksi suuremman taimen, joka jo kukki. Muistin pölyttää kukat ja ilokseni taimi alkoi kasvattaa vauvamunakoisoja. Kohtaloksi koitui se, että vein sen vanhempien kasvihuoneeseen, jossa isän tomaatit tartuttivat siihen kupariviruksen :(



Munakoiso on monille vieras, eikä ihme, onhan se vähän oudon näköinen hedelmä tai itselleni ehkä paremminkin kasvis. Munakoisoa ei voi syödä raakana, vaan se pitää aina kypsentää. Oikein laitettuna se on kuitenkin erittäin maukas. Nykyisin munakoisoja ei ole välttämätöntä itkettää eli poistaa suolan avulla munakoisojen kitkeryyttä, mikä nopeuttaakin erilaisten munakoisoruokien valmistamista. Niille joille munakoiso on vielä vieras heitänkin nyt haasteen: Kokeilkaa sitä ennakkoluulottomasti ja yllättykää!

Itselläni on Marja Lindforsin kirja Taivaallinen munakoiso ja idea blogin luomiseen syntyikin siitä, että pääti vihdoin kokeilla kaikki kirjan reseptit: alusta loppuun asti. Ensimmäinen testailu tulee tänne toivottavasti jo mahdollisamman pian.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti